Taustalla on Sanna Marinin hallitusohjelman kirjaus, jonka mukaan
”Tehdään korkeakoulutuksen saavutettavuussuunnitelma, jossa käydään läpi korkeakoulutuksen sosiaalisen, alueellisen ja kielellisen tasa-arvon toteutuminen sekä eri vähemmistöryhmien korkeakoulutukseen hakeutumisen mahdolliset esteet sekä ryhdytään selvityksen pohjalta tarvittaviin toimiin. Kirjataan selkeät ja mitattavat tavoitteet aliedustettujen ryhmien koulutukseen pääsyyn ja läpäisyn edistämiseksi.”
Luonnosta oli mahdollisuus kommentoida lausuntopalvelu.fi:ssä 7.5. 2021 saakka ja lausuntoja annettiinkin noin 80 kappaletta. Vaikuttaisi siis siltä, että tämä aihe ja teema herättää laajaa kiinnostusta ja kirvoittaa monia erilaisia näkemyksiä – puolesta ja vastaan.
Korkeakoulujen ja -koulutuksen saavutettavuuden kehittämistä on Suomessa tehty eri tavoin jo 1970-luvulta lähtien, ja viimeisten 15 vuoden aikana lähinnä erilaisten hankkeiden kautta. Tällaisia ovat olleet esimerkiksi ”Esteetön opiskelu korkea-asteen oppilaitoksissa” eli ESOK-hanke vuosina 2007–2009 sekä ”Opiskelukyky, hyvinvointi ja osallisuus” eli OHO! -hanke vuosina 2017–2019. Molemmat ovat olleet omalla tavallaan hyvin merkittäviä hankkeita.
Myös minulla oli ilo olla mukana ja työskennellä viimeksi mainitussa hankkeessa, jonka yksi konkreettinen tulos oli korkeakoulujen käyttöön laatimamme saavutettavuuskriteeristö. Ajatuksena oli, että maamme korkeakoulut pystyvät sitä kautta arvioimaan saavutettavuuden nykytilaa ja kehittämistarpeita omassa toiminnassaan ja sen eri osa-alueilla. Tiedän usean korkeakoulun hyödyntäneen kriteeristöä edellä mainittuun tarkoitukseen, mikä on erinomainen asia.
Itse pidän selvityshenkilö Tapio Kosusen luonnosta eräänlaisena jatkumona korkeakoulujen ja -koulutuksen saavutettavuuden kehittämisessä. Nähdäkseni siinä otetaan positiivisia askeleita eteenpäin ja hahmotellaan tiekarttaa sille, miten ja millaisten toimenpiteiden kautta tässä teemassa voitaisiin tulevina vuosina edetä. Ei liene yllätys, että 80 lausunnon joukossa on monenlaisia mielipiteitä ja joidenkin tavoitteiden kohdalla näkemykset jakaantuvat vahvastikin riippuen siitä, kuka lausunnon on antanut. Tämä kuuluu asiaan.
Mielestäni luonnos sisältää useita, erittäin tervetulleita uudistuksia ja edistysaskeleita, joita suomalainen korkeakoulusektori saavutettavuuden kehittämisen ja kehittymisen näkökulmasta tarvitsee. Aion myös itse tehdä voitavani sen eteen, että pääsisimme näissä asioissa eteenpäin ja pikkuhiljaa hankevetoisesta toiminnasta kohti systemaattisempaa suunnittelua, toteutusta ja kehittämistä.
